Lepo ja tietoinen läsnäolo vaatii harjoittelua: 5 ensiaskeleita Mindfulnessin maailmaan

Keitä kupponen teetä, istu alas ja lue, miten Aamukahvilla-blogin Henriikka selviää kiireen keskellä. Näillä simppeleillä vinkeillä jokainen voi löytää hetken rentoutua ja levätä hektisessä arjessa!  

Tärkeintä on olla hereillä omalle mielelleen ja kropalleen. Opetella kuulemaan, mitä se oikeasti tarvitsee ja millainen olo kulloinkin on.

Hyvinvointia ajatellaan usein kovin kapeasti, vain liikunnan ja ravinnon kautta. Itsekin sorrun tähän usein: mietin, olenko syönyt liikaa herkkuja ja urheillut tarpeeksi. Ja jos nämä kaksi asiaa ovat tasapainossa, olen tyytyväinen. Pitäisi kuitenkin muistaa, että hyvinvointi koostuu monesta palasesta: liikunnasta, ravinnosta, unesta ja levosta, vapaa-ajasta, sosiaalisista suhteista ja itsensä toteuttamisesta.

Hyvinvoinnin osa-alueista itselleni ehdottomasti vaikein on uni ja lepo, ja vielä tarkemmin sanottuna lepo. Simahdan helposti täyteen uneen ja nukun yöni sikeästi, vaan valveillaoloajastani en muista pyhittää riittävästi levolle. Hankin elämäni niin täyteen menoa, melskettä, omaa ja aikataulutettua ohjelmaa, ettei levolle jää sijaa. Kun en merkitse sitä kalenteriini, en jätä sille aikaa.

Tietoisen läsnäolon ja levon harjoitukset

Olen vihdoin aloittanut tietoisen läsnäolon ja levon harjoitukset. Kaikki lähti hyvinvointini oireilusta: kun kalenteri oli buukattu täyteen ja vähän yli, ja päässä oli koko ajan vähän liikaa asioita, huomasin takkuilua voinnissani. Lauseet katkeilivat, unohtelin asioita. Nyt kun katson tuota olohuoneestamme otettua kuvaa, niin en ole edes huomannut, miten vinossa taulumme en. En ole ollut läsnä. On ollut aika ottaa aikaa tietoiselle pään selvittämiselle.

1. Minuutti rauhassa

Olen aloittanut harjoitukset kevyesti: yritän kesken työpäivän tai juuri ennen nukkumaanmenoa sulkea silmäni ja kuunnella oloani minuutin ajan. Voin kertoa, että minuuttikin tuntuu loppumattoman pitkältä tottumattomalle.

2. Hyödynnä matka-aika

Olen lisäksi pyrkinyt ottamaan joitain julkisessa liikenteessä kulkemiani matkoja levolle tai pienelle tietoiselle läsnäoloharjoitukselle. Laitan puhelimen niin visusti repun pohjalle, etten saa sitä kaivettua heti takaisin käteen. Keskityn olooni, mieleeni ja kroppaani. Keskityn. Levähdän. Yritän sulkea ulkoiset ärsykkeet pois ja hengittää rauhallisesti ja tiedostaen. Todella vaikeaa, mutta palkitsevaa.

3. Unohda tehokkuus hetkeksi

Kaikkein vaikeinta on päästää irti tehokkuus-ajattelusta ja oppia armollisuutta. Aluksi hermostuin ja parjasin itseäni heti, kun keskittyminen herpaantui kesken harjoituksen. Lisäksi pyrin ennen lepäämäänkin mahdollisimman tehokkaasti, ikään kuin tehokkuus olisi tärkeintä ihan kaikessa.

Tämä kaikki taitaa nyt olla sitä mindfullnessia ja meditaatiota, joista paljon puhutaan. Termeinä ne vaan saavat kaiken tuntumaan paljon etäisemmältä ja vähemmän ihmisläheiseltä, joten en ole oppinut niitä omassa arjessani vielä käyttämään.

4. Rentoutusnauhoitteet

Kun olen päässyt vähän pidemmälle omissa harjoituksissani, aion ottaa käyttöön rentoutusnauhoja. Netti on pullollaan ilmaisia rentoutusnauhoja – voin teetä siemaillessa kuunnella rauhoittavia metsänääniä, liplattavaa merta tai ohjattua harjoitusta. Ehkä joskus opin jopa nauttimaan levosta.

5. Pienikin hetki riittää

Olen yrittänyt opetellut ajattelemaan, että pienikin tietoinen läsnäolon piipahdus tekee hyvää. Niin kuin kaikkea muutakin, myös rentoutumista, lepoa ja läsnäoloa oppii harjoittelemalla. Voi olla, että keväällä huomaan jo jaksavani viisi minuuttia kiemurtelematta ja tuskastumatta.

Tärkeintä on olla hereillä omalle mielelleen ja kropalleen. Opetella kuulemaan, mitä se oikeasti tarvitsee ja millainen olo kulloinkin on. Unta ja lepoa se tarvitsee aivan varmasti. Sen tiedän kuuntelemattakin.

Henriikka / Aamukahvilla-blogi

Ps. Pöydällä on viimeisimmät eväät, jotka kuuluivat tietoiseen viikonloppulepooni. Sunmaidin luomurusinoita ja Teekannen appelsiini-inkivääriteetä. Ihanaa.